© Pascale Gueret
Norjalainen metsäkissa on syntynyt ilman ihmisen vaikutusta sen alkuperämaassa Norjassa. Se ihastuttaa villillä ulkonäöllään ja aidolla luonteellaan. Mutta ulkonäkö ei ole ainoa mikä tässä rodussa on alkuperäistä!
Norjalainen metsäkissa on yksi harvoista „luonnollisista“ kissaroduista. Se on kehittynyt ympäristönsä luonnollisen valinnan tuloksena – täysin ilman ihmisen vaikutusta. Siksi norjalainen metsäkissa sopiikin täydellisesti alkuperämaansa karkeisiin elinolosuhteisiin. Sen tiheä, vedenpitävä turkki soveltuu täydellisesti Pohjoismaiden ankaraan ja lumiseen talveen. Ja heti, kun se menettää paksun ja pehmeän alavillansa, se on valmis Pohjois-Euroopan kuumiin ja kuiviin kesiin.
Norjalaisen metsäkissan, norjaksi „Norsk Skogatt“, tarina alkoi samoin kuin eurooppalaisen lyhytkarvaisenkin: se metsästi hiiriä norjalaisilla maatiloilla. Pitkäkarvaiset kissat olivat käytännöllisiä aitoissa ja navetoissa. On kuitenkin epäselvää, mistä nämä luonnonvaraiset kissat alkujaan ilmestyivät. Uskotaan, että merimiehet pitivät persialaisia kissoja laivakissoina, jotka sitten risteytyivät paikallisten kissojen kanssa. On kuitenkin myös mahdollista, että kyseessä on mutaatio skandinaavisten kissojen geeniperimässä.
Lyhytkarvaisten kissojen pariutumisesta huolimatta pitkäkarvainen geeni kulkeutui piilevänä eteenpäin ja lyhytkarvaisille kissoille syntyi aina uudelleen pitkäkarvaisia pentuja. Nämä kissat olivat myöhemmän norjalaiskissan jalostuksen perusta. Tämä alkoi 30-luvulla. Vuonna 1938 norjalainen metsäkissa oli ensimmäistä kertaa esillä näyttelyssä Oslossa. Toisen maailmansodan puhkeamisen vuoksi järjestelmällinen jalostus kuitenkin loppui ja sitä jatkettiin uudelleen vasta 1970-luvulla.
Vuodesta 1972 alkaen norjalainen jalostusyhdistys on tunnustanut norjalaisen metsäkissan rotuna ja se sai tuolloin myös oman standardinsa. Vuonna 1975 Fédération Internationale Féline (FIFé) -kissaliitto rekisteröi ensimmäiset yksittäiset eläimet. Kuitenkin vasta neljännen sukupolven kissat tulivat hyväksytyiksi vientiin. Silti norjalainen metsäkissa ihastutti kissanystäviä ympäri Eurooppaa!
Norjalainen metsäkissä kuuluu maine coon ja ragdoll -rotujen ohella puolipitkäkarvaisiin kissoihin. Sen kaksikerroksisessa turkissa on vedenpitävät peitekarvat ja alla paksu alavilla.
Siperiankissan lailla norjalainen metsäkissa vaihtaa turkkiaan vuodenaikojen mukaan: talviturkin paksu alakarva on erityisen pehmeä ja lämmittää kissaa yli talvikuukausien. Kuten monilla muillakin pitkäkarvaisilla kissaroduilla, jopa sen varpaiden väleissä kasvaa karvatupsut. Myös kaulan karvat ovat erityisen pehmoiset. Kesällä kissa menettää suurimman osan alakarvastaan, mutta häntä pysyy edelleen pörröisenä, samoin kuin tassujen karvatupsutkin.
Norjalaisen metsäkissan ja maine coonin turkeissa on suuria eroja, vaikka molempien rotujen ulkomuoto ensisilmäyksellä samankaltaiselta vaikuttaakin. Norjalaisen metsäkissan vedenpitävät päällyskarvat ovat hieman öljyiset ja raskaat, ja tämän takia turkki vaikuttaakin vähän takkuiselta, eikä yhtä silkkiseltä kuin maine coonin. Norjalainen metsäkissa onkin kuin luotu jäätäviin pakkasiin ja rankkasateisiin!
Koska norjalainen metsäkissa kuuluu isompiin kissarotuihin, on se täysikasvuinen vasta 3–4-vuotiaana. Se voi painaa tuolloin jopa 8 kilogrammaa. Se on muihin puolipitkäkarvaisiin rotuihin verrattuna pitkävartaloinen ja pitkäjalkainen. Tämän vuoksi se vaikuttaa usein hoikemmalta kuin esimerkiksi maine coon. Rotustandardin mukaan sen kasvot ovat kolmion malliset. Korvat ovat teräväkärkiset ja sekä niiden kärjissä että sisässä on pitkät karvatupsut. Profiili on suora ja pitkä ilman stoppia (painaumaa).
Norjalaisen metsäkissan turkille on hyväksytty kaikki värit, myös valkoisen kanssa yhdistettynä. Oli turkki sitten laikukas, raidallinen, täplikäs, ruudullinen, musta, sininen, kilpikonnakuvioinen tai yhdistelmiä edellämainituista tai yhdistelmiä valkoisen kanssa – norjalainen metsäkissa on aina ilo silmälle! Vain ruskean sävy suklaa ja sen haaleampi versio lila, sekä kaneli ja beige eivät kuulu rotustandardiin.
Tätä rotua ei turhaan kutsuta „lempeäksi jättiläiseksi“: rodun ystävät pitävät kovasti sen ystävällisyydestä. Suuresta koostaan huolimatta metsäkissat ovat erittäin rauhallisia ja lempeitä. Ne saattavat näyttää villeiltä, mutta rakastavat ihmistä ehdoitta. Nämä seuralliset kissat jakavat reviirinsä mielellään myös muiden kissojen ja jopa pieneläinten sekä koirien kanssa.
Suuren koonsa ja lihasvoimansa ansiosta Norjalainen metsäkissa on tavattoman taitava kiipeämään ja hyppimään. Se leikkii ja jahtaa erittäin mielellään. Parhaiten tähän soveltuu turvattu piha tai parveke puilla tai katonkorkuisilla raapimispuilla. Siellä metsäkissa voi kiipeillä ja hyppiä sydämensä kyllyydestä! Se on tavattoman utelias ja tarvitsee sekä fyysisiä että psyykkisiä haasteita.
Leikkisyytensä ja rotevuutensa ansiosta norjalaiset villikissat ovat hyviä leikkikavereita lapsille. Ne ovat suvaitsevaisia ja ystävällisiä ja säikkyvät vain harvoin. Jotta kissasi ei kyllästy, tulisi sinun tarjota sille monipuolisia kissanleluja.
Vaikka norjalainen metsäkissa olisi kuinka rakastavassa perheessä, se on silti niin seurallinen, ettei sitä tulisi pitää ainoana kissana taloudessa. Kun siis olet löytänyt luotettavan kasvattajan, tarjoa samalla koti mieluiten kahdelle kissalle. Jos otat kissan eläinkodista, saat varmasti sieltä neuvoja ja suosituksia, millainen kissa sopisi metsäkissasi kaveriksi.
Rotevana alkuperäiskissana norjalaisen metsäkissan hoitoon ei kuulu mitään lajikohtaisia epätavallisia vaatimuksia. Kuten kaikkien aktiivisten kissojen, sen on hyvä päästä turvalliselle parvekkeelle tai pihaan leikkimään. Korkea raapimispuu ja muut kissahuonekalut asunnossa huolehtivat, että taitava kiipeilijä saa purkaa energiaansa vahingoittamatta huonekaluja tai verhoja.
Norjalaiset metsäkissat ovat sosiaalisia eläimiä, eikä niitä tulisi pitää yksin! Ne viettävät mielellään aikaa lasten kanssa ja tulevat usein toimeen myös muiden kotieläinten, kuten koirien kanssa. Muiden kissojen seura tekee kuitenkin erityisen hyvää, sillä vain muiden kissojen kanssa voi metsäkissasi leikkiä lajinomaisesti.
Norjalaisen metsäkissan turkki on vahva ja kissa hoitaa sitä yleensä itse. Jos kuitenkin haluat varmistua, etteivät pehmeät alakarvat takkuunnu, on viikottaisesta harjaamisesta hyötyä. Jos kissa tottuu nuoresta iästä alkaen säännölliseen turkinhoitoon, ei se tule olemaan vaikeaa! Karvanlähdön aikaan mallastahnat ja kissanruoho auttavat luonnollisesti karvapallojen poistamiseen suolistosta.
Vuosittainen tarkastuskäynti eläinlääkärillä on tärkeää, jotta mahdolliset sairaudet tunnistetaan nopeasti, ja jotta kissan suu voidaan aika-ajoin tarkistaa.
Norjalainen metsäkissa on kehittynyt luonnollisen valinnan kautta. Tämän vuoksi sillä on hyvin harvoin lisääntymisvaikeuksia. Ennenaikaisena tai kuolleena syntyneet pennut ovat esimerkiksi erittäin harvinaisia.
Norjalaisilla metsäkissoilla on alttius sairastua hypertrofiseen kardiomyopatiaan (HCM). Tälle sydänsairaudelle ominaista on sydänlihaksen paksuuntuminen. Jalostuskissoille sydämen ultraäänitutkimus on paras keino tutkia ja tunnistaa mahdollinen sydänsairaus ja poissulkea diagnosoidut kissat jalostuksesta. Vastuullinen jalostaja vie kissat säännöllisesti eläinlääkärille, eikä epäröi kertoa diagnoosista uudelle omistajalle. HCM ei ole parannettavissa, mutta diagnoosi tarjoaa hoitovaihtoehtoja, joiden avulla pitkä elämä on kissalle mahdollista!
Norjalaisilla metsäkissoilla tavataan usein myös sokeriaineenvaihduntaan vaikuttavaa perinnöllistä sairautta GSD4:ää (glycogen storage disease). Se tunnistetaan usein myöhään. Jos pentu perii GSD4-geenin vain yhdeltä vanhemmalta, on se silti kantaja ja voi välittää sairauden eteenpäin omille jälkeläisilleen. Näitä kissoja ei tulisi käytää jalostukseen. Jos pentu perii geenin molemmilta vanhemmiltaan, on se hyvin sairas: Häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta ja sen aiheuttama glykogeenin liiallinen kerääntyminen maksaan, lihaksiin ja hermosoluihin aiheuttaa sisäelinten vajaatoimintaa. Sairaat kissat alkavat oireilla neuromuskulaarisin häiriöin viidennen elinkuukauden jälkeen ja elävät pisimmillään 10 – 14 kuukauden ikäisiksi.
Metsäkissojen ravinnon tulisi olla lajinomaista. Ihanteellinen ravinto sisältää paljon tuoretta lihaa, jotta nämä lihansyöjät saavat paljon terveellistä proteiinia. Korkealaatuinen valmisruoka täyttää useimmiten nämä vaatimukset, mutta etiketin lukemisesta ei ole haittaa: korkealaatuisessa kissanruoassa lihan tulisi olla ensimmäisenä ainesosana listalla. Lisäksi kissan tulisi saada lihaslihan ohella ravinnokseen myös sisäelimiä, kuten sydäntä ja maksaa. Niistä kissa saa elintärkeitä ravintoaineita. Älä kuitenkaan virheellisesti sekoita sisäelimiä usein kissanruoan sisältämiin „lihan sivutuotteisiin“ – nämä tarkoittavat yleensä kynsiä, rustoja ja muita jäteaineita. Ruoka ei myöskään parhaimmassa tapauksessa sisällä kasviperäisiä sivutuotteita, sokeria tai muita täyteaineita.
Etsitkö kissallesi parasta ravintoa? Zooplussan suuri valikoima kattaa niin kuiva– ja märkäruoat, viljattomat ja luomutuotteet kuin myös BARF-ruoat ja erityisruokavaliot. Tutustu myös Royal Caninin kissanruokiin norjalaisille metsäkissoille!
Perinnölliset sairaudet, kuten HCM ja GSD4 osoittavat toistuvasti miten tärkeää säännöllinen tutkimus, harkittu pariutuminen ja edellämainittujen geenien kantajien poissulkeminen on. Jalostuksen tosissaan ottava kasvattaja välittää tosissaan eläimistään ja niiden jälkeläisistä. Tällainen kasvattaja ei myöskään välitä rahasta tai vaivasta, vaan huolehtii, että eläimet tarkistetaan eläinlääkärissä ja virhegeenien kantajat poissuljetaan jalostuksesta.
Uutta lemmikkiä hankkiessasi etsi luotettava kasvattaja. Älä sorru tarjouksiin, jossa kasvattajat tarjoavat netissä „rotukissoja pilkkahintaan“. Ammattimainen, vastuullinen jalostus on kallista puuhaa, eivätkä tarjoushinnat ole merkki vastuullisuudesta.
Kasvattajan kuluihin eivät kuuluu pelkästään pentujen kasvatuksen kustannukset. Hänen tulee myös tarjota terveellistä ravintoa sekä eläinvanhemmille että niiden jälkeläisille, kattaa säännölliset eläinlääkärikulut, sekä maksaa rokotukset ja madotukset. Myös sydämen ultraäänitutkimuset HCM:n diagnosoimiseksi kuuluvat kasvattajan kuluihin. Lisäksi kustannuksia tulee jalostusyhdistyksen jäsenmaksuista, kastroinneista ja muista lisämaksuista.
Kasvattaja huolehtii kissanpennuista rakkaudella 12 viikkoa, sosialisoi ne ja antaa niiden oppia kaiken tarvittavan emokissalta ja sisaruksilta, kunnes ne ovat valmiita muuttaman ihmisperheeseen.
Tällä kaikella on tietysti hintansa. Norjalainen metsäkissa maksaa noin 700 – 1000 euroa. Tällä hinnalla kasvattaja kattaa juuri ja juuri omat kustannuksensa. Kaikki kissanystävät eivät tietenkään voi maksaa tällaisia summia. Vaihtoehtona on vierailu paikallisessa eläinkodissa. Myös rotukissoja päätyy eläinkoteihin – ehkä löydät sieltä unelmiesi kissan?
Älä kuitenkaan unohda, että norjalainen metsäkissa on seurallinen eläin, eikä sitä tulisi koskaan pitää yksin!
Me toivotamme sinulle ja kissallesi kaikkea hyvää!
Norjalainen metsäkissa on syntynyt ilman ihmisen vaikutusta sen alkuperämaassa Norjassa. Se ihastuttaa villillä ulkonäöllään ja aidolla luonteellaan. Mutta ulkonäkö ei ole ainoa mikä tässä rodussa on alkuperäistä!
Kaksi kaloilla tavattavaa ilkeää sairautta
