Akvaariokalojen sairaudet

Kaksi kaloilla tavattavaa ilkeää sairautta

Valkopilkkutauti

Valkopilkkutautia (ICH) aiheuttaa yksisoluinen loinen, ichthyophthirius multifiliis. Siinä loinen porautuu kalan limakalvoon ja koteloituu sinne. Loisen olemassaolon huomaa kalan iholle ilmestyneistä pienistä valkoisista pilkuista. Sairauden edetessä pilkut voivat yhdessä muodostaa suurempia harmaita läiskiä. Kalan ihosta alkaa erittyä enemmän limaa ja ihosta irtoaa palasia. Loisen vaivaama kala kuolee, ellei se saa loiseen tepsivää hoitoa. Tärkeää onkin huomata oireet varhaisessa vaiheessa, jotta hoito voidaan aloittaa ajoissa.

Oireet:

•     haparoivat ja epäsäännölliset uintiliikkeet
•     evien pitäminen vartalonmyötäisesti
•     ihon hankaaminen niin että kala ui nopeasti ja yleensä kaarevasti kivien, juurien ja muiden akvaarion sisusteiden vieritse
•     mahdollisesti ruokahaluttomuus

Jos loisia on myös kiduksissa: hengitysvaikeuksia, nopea hengitys, usein kalat ovat aivan vedenpinnan alapuolella haukkaamassa ilmaa.

Hoito:

•     Koko akvaario on käsiteltävä, sillä loiset eivät oleile ainoastaan kaloissa vaan laskeutuvat myös akvaarion pohjaan.
•     Akvaarion lämpötila nostetaan 28–30 asteeseen (varovaisuus on paikallaan sillä kaikki kalat ja kasvit eivät siedä korkeita lämpötiloja, eli asiasta on hankittava etukäteen lisätietoa).
•     veden vaihtaminen (vähintään 30 %)
•     akvaarion pohjamateriaali poistetaan imuroimalla (loisia on myös siellä)
•     käytettäessä malakiittivihreäoksalaattia tai sitä sisältäviä aineita, valo on sammutettava (valoherkkä aines)

Käsittelyn kesto on n. 14–20 vuorokautta, sillä loiset ovat alttiita lääkkeen vaikutukselle vain tietyssä elinvaiheessa, eli parveiluvaiheessa.

Sieni-infektio

Kaloilla sieni-infektion aiheuttavat saprolegnia- ja achlya-sukuiset sienet. Yleensä infektion tulevat jo ennestään muusta syystä heikossa kunnossa oleviin kaloihin. Loukkaantumiset, reviirikamppailut sekä lisäksi liian alhainen veden lämpötila tai huonosti hoidettu akvaario voivat heikentää kalojen immuunipuolustusjärjestelmää siinä määrin että ne saavat sienitartunnan. Sienet sinänsä eivät aiheuta sairauksia niin helposti. Jos kala on huonokuntoinen tai sillä on fyysisiä vammoja, kalan limakalvon pH-arvo muuttuu sellaiseksi, että olosuhteet ovat sienille ihanteelliset. Tällöin sienet voivat majoittua iholle, silmiin, eviin ja kiduksiin.

Kalan terveydelle ja eloonjäämiselle on tärkeää, että tartuntaoireet havaitaan hyvissä ajoin.

Oireet:

•     Tartunnan saaneella alueella on sini-infektiolle ominainen pumpulimainen aines, joka näyttää kutistuvan heti kun kalan ottaa pois vedestä
•     Apaattisuus
•     Ruokahaluttomuus
•     Yleensä sienitartunnan saanut kala ei ui ollenkaan tai ainoastaan vain vähän ja pysyttelee hiljaa akvaarion nurkan hämärässä.

Hoito:

• muutto puhtaaseen veteen tai veden vaihto vähintään puoliksi tai enemmänkin
•  lämpötilan sopeuttaminen ja tarvittaessa sen lievä nosto
•  15–30 minuuttia kestävä kylvettäminen suolaisessa vedessä (n. 1 teelusikallinen 1 vesilitraa kohden) tai
•  noin 30 minuutin ajan kaliumpermanganaattiliuoksessa (1 gramma 100 vesilitraa kohden). TÄRKEÄÄ: kalaa ei kylvetetä akvaariossa vaan jossain muussa astiassa.
• vitamiinikuuri immuunijärjestelmän vahvistamiseksi
• käsittely sienitartuntaan ja bakteerien aiheuttamaan ensitartuntaan tepsivällä aineellaKaikkien sairauksien kohdalla tärkeintä on niiden ennalta ehkäisy. Akvaariokalojen kannalta se tarkoittaa sitä, että akvaarion veden on oltava hyvin hoidettu ja kalojen hyvinvoinnista pidetään tarkkaa huolta.