Undulaatti

Kaksi undulaattia

Undulaatti on alunperin kotoisin Australiasta ja kuuluu papukaijojen sukuun. Nykyään nämä värikkäät linnut kuuluvat Euroopan suosituimpien lemmikkieläinten joukkoon. Täältä saat vinkkejä ja tietoa undulaattien alkuperästä ja kasvatuksesta.

Luonne: erittäin sosiaalinen ja onneton yksin

Seurallinen ja kielellisesti lahjakas

Luonnollisessa elintilassaan undulaatit elävät valtavissa, noin 2000 eläimen parvissa. Ei siis ihme, että nämä sosiaaliset eläimet ovat onnettomia yksin. Jos harkitsee undulaatin ottamista, on valmistauduttava ottamaan niitä vähintään kaksi. Vilkkaat linnut voivat hyvin vain lajitoveriensa seurassa ja ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa. Niiden äänten ja ruumiinkielen repertuaari on hämmästyttävä. Undulaattien katseleminen yhdessä lajitoveriensa kanssa on jännittävää.

Undulaatti tarvitsee lajitovereita

Monet undulaatit kesyyntyvät nopeasti käsikesyiksi. Kontakti ihmisen kanssa ei kuitenkaan riitä täyttämään näiden seurallisten lintujen tarpeita. Peili tai muovilintu häkissä ei korvaa oikeaa kumppania. Kahden, neljän tai jopa kuuden linnun ryhmä on sopiva kotona pidettäväksi. Näissä ryhmissä tulisi olla puolet koiraita ja puolet naaraita.

Yleensä koiraat tulevat hyvin toimeen keskenään, mutta yksin eläneiden naaraiden kanssa tulee usein riitaa. Monista muista eläimistä poiketen undulaateilla naaras dominoi.

Undulaattipari seurustelee

Ulkonäkö: hyvin värikäs höyhenpeite

Luonnonvaraisilla undulaateilla on tyypillinen, ruohonvihreä höyhenpeite, joka suojelee niitä vihollisilta. Kesytetyillä linnuilla on sen sijaan monia erilaisia värityksiä. Kasvatustyön tuloksena on olemassa sinisiä, keltaisia ja valkoisia undulaatteja.

Linnuilla on hieno aaltokuvio päässä ja selän etuosassa, missä se sulautuu siipien leveämpiin raitoihin. Useimmilla undulaateilla on vaaleankeltaiset kasvot (naamio), ja tämä väritys ulottuu kaulaan asti. Myös neljästä kuuteen mustaa, pyöreähköä täplää kaulassa ovat yhtä tyypillisiä.

Undulaattien sukukypsyys ja ikä

Undulaatin iän näkee sen vahanahkasta ja iirisrenkaasta. Nuoren eläimen vahanahka on vaalea. Iirisrengas ei erotu kunnolla tai puuttuu kokonaan, jolloin silmä näyttää lähes mustalta. Aikuisilla linnuilla iirisrengas erottuu selvästi. Myös vahanahkan väri on voimakkaampi. Tietyissä värimuunnoksissa saattaa kuitenkin olla poikkeuksia. Nuoruusiän sulkasadon jälkeen (kolmannen ja seitsemännen elinkuukauden välillä) undulaatti on sukukypsä.

Koiras vai naaras?

Undulaatin sukupuolen määrittäminen ei ole kovin helppoa, sillä sekä naarailla että koirailla on värikkäät höyhenet. Vain ns. vahanahkasta voi tehdä päätelmiä linnun sukupuolesta. Naaraan vahanahka on yleensä ruskea, kun taas koiraalla se on sininen. Kasvatustyön tuloksena koiraan vahanahka saattaa olla myös violetista roosaan. Kumpikin sukupuoli kasvaa noin 18cm pituiseksi (pää-pyrstö-pituus) ja painaa 25 - 40g.

Undulaatti lemmikkinä

Undulaatit ovat suosittuja lemmikkieläiminä. Ne ovat kauniinnäköisiä, eloisia ja ”puheliaita”. Lisäksi niitä voi pitää myös pienemmässä asunnossa ja niiden hankinta ja pitäminen on edullista. Harkitse kuitenkin ennen ostopäätöstä huolellisesti, voitko tarjota linnuille lajinomaiset elinolosuhteet.

Undulaatit eivät ole pelkästään seurallisia, vaan myös hyvin liikkuvaisia eläimiä. Yhden (tai useamman) lajitoverin lisäksi undulaatit tarvitsevat tilaa ja liikuntaa voidakseen hyvin. Suuri häkki ja säännöllinen lentely sen ulkopuolella ovat välttämättömiä undulaatin pidossa. Tärkeää on myös häkin puhtaanapito, kuivikkeiden ja veden vaihtaminen sekä päivittäinen ruokinta. Undulaatit elävät hyvinkin 15-vuotiaiksi. Ne eivät sovi lahjaksi tai ”harjoittelulemmikeiksi”.

Sopivatko undulaatit lasten lemmikeiksi?

Undulaatit ovat kauniita ja tuovat taatusti elämää taloon. Niiden pito kuitenkin vaatii jonkin verran vaivaa. Jos vanhemmat ostavat niitä lemmikeiksi lapsilleen, heidän on oltava tietoisia siitä, että suuri osa velvollisuuksista jää heidän omille harteilleen. Suositeltavaa on, että lapsi on saavuttanut vähintään peruskouluiän. Vasta silloin lapsi kykenee osallistumaan linnunhoitoon. Peruskouluikäinenkin lapsi on kuitenkin liian nuori olemaan yksin vastuussa linnuista. Lapsi joka tapauksessa oppii ottamaan huomioon lintujen tarpeet. Undulaatit eivät ole siliteltäviä eläimiä, mutta ne ovat hyviä kuuntelijoita ja iloisia seuralaisia tarkkailtavaksi.

Oikeanlainen häkkivarustus

Lintuhäkin osalta yleinen periaate on, ettei se voi koskaan olla liian suuri! Loppujen lopuksi häkki kuitenkin rajoittaa joka tapauksessa merkittävästi lintujen liikkumista. Jotta tämä rajoitus olisi mahdollisimman pieni, on häkin oltava vähintään 1m - 1,50m pitkä, 80cm leveä ja 80cm korkea. Undulaatit lentävät pääasiassa horisontaalisesti, joten pituus on tärkeämpää kuin korkeus. Tornimaiset häkit sopivat yhtä huonosti kuin pyöreätkin häkit. Mitä yksinkertaisempi häkki on rakenteeltaan, sen parempi. Häkissä on kuitenkin oltava tarjolla paljon vaihtelua.

Undulaatit ovat eloisia lintuja, jotka ottavat kiitollisina vastaan häkkiin laitetut lelut. Mitä tarvikkeita häkissä on syytä olla ja mitä muuta voit tehdä lintujesi hyväksi, näet seuraavasta yhteenvedosta.

Orret, lelut ja muut häkkitarvikkeet

  • Puunoksat: Luonnonpuiden oksissa on paljon etuja. Ne sisältävät kivennäisaineita, vahvistavat jalkalihaksia, ehkäisevät jalkojen haavaumia ja auttavat pitämään kynnet lyhyinä. Löytääksesi sopivia oksia sinun ei tarvitse mennä lemmikkitarvikeliikkeeseen. Löydät paljon oksia kävelemällä metsässä tai puistossa. Tarkoitukseen sopivat erilaiset paksut oksat, kuten esimerkiksi leppä, lehmus, poppeli, paju, vaahtera tai hedelmäpuut. Ennen kuin kiinnität oksat undulaattiesi häkkiin, pese ne vedellä ja anna kuivua muutama päivä.
  • Kylpyallas:Undulaatit rakastavat kylpemistä. Häkin oveen kiinnitetty kylpyallas tai häkin pohjalle laitettu matala astia, jossa on vettä, ilahduttavat niitä varmasti.
  • Nokkakivi:Lintuhäkin perusvarustukseen kuuluu myös nokanhoitokivi tai seepiansuomu. Seepiansuomun tai kalkkikiven nokkiminen auttaa pitämään nokan muodossaan ja kattamaan lintujen kalkintarpeen.
  • Linnunhiekka: Undulaatit nokkivat mielellään jyviä sieltä täältä kävellessään häkin pohjalla. Siksi häkin pohjamateriaaliksi sopii parhaiten linnunhiekka, jota on täydennetty kalkilla tai simpukankuorimurskalla. Se imee ja ”desinfioi” lintujen ulosteita ja antaa kivennäisaineita. Lisäksi se edistää ruoansulatusta. Rakentamiseen tarkoitettu hiekka tai kukkamulta eivät sen sijaan sovi pohjamateriaaleiksi ja saattavat olla undulaateille jopa vaarallisia.
  • Ruoka- ja vesikuppi: Juomavesiannostelija tai ruostumattomasta teräksestä tehtyjä kuppeja, joissa on raikasta vettä sekä riittävästi ruokaa, on oltava aina undulaattien saatavilla. Kupit on täytettävä joka päivä uudestaan. Älä laita jyvillä ja tuoreilla hedelmillä täytettyä ruokakuppia suoraan orren alle, sillä ruoka saattaa likaantua ulosteista.

Muita leluja

Undulaatit ovat taitavia kiipeilijöitä. Lisäksi ne rakastavat kaikkea, mikä kiiltää, kilisee tai liikkuu. Keinut, köydet, kulkuset ja pallot tarjoavat tarvittavaa vaihtelua. Jotta linnut saisivat aina uusia virikkeitä, on leluja vaihdeltava silloin tällöin. Lisäksi lintuhäkissä on oltava riittävästi tilaa, joten sitä ei saa täyttää leluilla. Lelut eivät tietenkään myöskään korvaa lajitovereita häkissä.

Lintuhäkin puhdistaminen

Lintuhäkin pitoon kuuluu lajinomaisten elinolosuhteiden varmistamisen lisäksi häkin oikeanlainen hoito ja puhdistus. Miten häkin saa puhtaaksi? Kuinka usein juomavesi on vaihdettava ja milloin linnunhiekka vaihdetaan? Seuraava yhteenveto kertoo sinulle „velvollisuuksistasi“ linnunomistajana.

Päivittäin:

  • Poista vanha juomavesi ja laita tilalle raikasta vettä
  • Vaihda kylpyvesi
  • Erota jäljellä olevat ruoat nahistuneesta viherravinnosta tai hedelmistä

Kerran viikossa:

  • Puhdista häkki ja pohjalaatikko (vaihda linnunhiekka kokonaisuudessaan, pyyhi oksat ja pohjalaatikko perusteellisesti)
  • Puhdista ruokakupit, juoma-astiat ja lelut
  • Laitta uutta linnunhiekkaa

Kerran kuukaudessa:

  • Perusteellinen häkinpuhdistus ja kaikkien häkkitarvikkeiden desinfiointi
  • Kerää uusia oksia, pese, kuivaa ja vaihda vanhojen orsien tilalle

Tunti vapaana lentelyä

Suurikaan lintuhäkki ei riitä tyydyttämään undulaattien liikunnantarvetta. Siksi niille on tarjottava mahdollisuus lentää vapaina vähintään tunnin ajan päivässä. Anna lintujen lentää rauhallisessa, suuressa ja turvallisessa huoneessa. Ikkunoiden ja ovien on oltava suljettuina ja myrkylliset huonekasvit ja ahtaat kolot poissa lintujen ulottuvilta. Tarjoa linnuille myös riittävästi paikkoja, joille laskeutua eri korkeuksilla.

Undulaatit on pidettävä poissa keittiöstä ja kylpyhuoneesta, koska niissä on paljon vaarallisia paikkoja. Myöskään lastenhuone ei sovi lintujen lentelypaikaksi, sillä undulaatit reagoivat pelokkaasti koviin ääniin tai äkillisiin liikkeisiin. Ota huomioon myös, että linnut ”työstävät” nokallaan puuta, tapetteja tai kaappeja. Kalliiden kaappien, maalattujen hyllyjen ja arvokkaiden tapettien on siksi parempi olla toisessa huoneessa.

Pito lintutarhassa

Jos kotona on paljon tilaa, voi undulaatteja pitää myös lintutarhassa. Lintutarha on suuri häkki, joka mahdollistaa vapaana lentämisen. Lisäksi siellä on tilaa useammille linnuille. Lintutarha vastaa undulaattien tarpeita erittäin hyvin.

Undulaatin ravinto: siemenet, jyvät jne.

Mitä ruokaa undulaatti tarvitsee?

Kotimaassaan undulaatit syövät pääasiassa ruohokasvien ja muiden maaperän kasvien kypsiä siemeniä. Näistä siemenistä ne saavat energiaa ja kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Vastaavasti myös lemmikkilintujen ruokavalion tulisi koostua erityisesti jyvistä.

Valmiita, hirssistä ja muista siemenistä koostuvia jyväsekoituksia suositellaan. Terve, aikuinen undulaatti tarvitsee noin kaksi teelusikallista päivässä. Erittäin öljypitoisia siemeniä ja puristettuja sekoituksia, joissa on hunajan kaltaisia liima-aineita, on syötettävä vain kohtuudella, sillä niissä on pienille linnuille liikaa kaloreita. Hemmottele undulaattejasi mieluummin tuoreilla hedelmillä ja vihreillä yrteillä (esimerkiksi voikukka tai pihatähtimö).

Tutustu undulaatinruoka-valikoimaamme!

Kolme undulaattia

Terveys ja hoito: kylpyallas ja puunoksat

Undulaatit huolehtivat pääosin itse kehonsa hoidosta. Kylpyallas, nokanhoitoon sopiva nokkakivi ja kynsiä kuluttavat luonnonpuiset oksat auttavat niitä tässä. Varmista siis, että linnuilla on nämä apuvälineet käytettävissä. Tarkista myös, että linnut käyttävät niitä.

Undulaateilla on tapana osoittaa sairauden merkkejä vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa. Jos linnun käytös muuttuu, ruokahalu tai ruoansulatus häiriintyy tai lintu on tavallista passiivisempi, taustalla saattaa olla sairaus. Nämä merkit on siis huomattava ajoissa ja annettava eläinlääkärin tutkia lintu.

Alkuperä ja kasvatus: undulaatit ovat nomadeja

Undulaattien kotimaa on Australia. Ne asuttavat ruohikoita, savanneja ja avoimia metsäalueita suurina parvina. Useimmat luonnonvaraiset undulaatit ovat nomadeja eli ne lentävät alueelta toiselle etsimässä ravintoa. Undulaatit eivät kuitenkaan koskaan lennä yli kolmea tuntia keskeytyksettä. Tässä ajassa ne kulkevat noin 100 kilometriä.

Vain Itä-Australiassa nämä värikkäät linnut pysyvät koko vuoden ympäri samalla alueella. Syynä tähän ovat suotuisat ilmasto-olosuhteet. Itä-Australiassa undulaatit löytävät ympäri vuoden vettä ja ravintoa.

Australiasta Eurooppaan

Ensimmäiset luonnonvaraiset undulaatit saapuivat Eurooppaan vuonna 1840 – eivät lentäen, vaan laivalla. Aluksella oli englantilainen tiedemies John Gould. Hän vei muutamia undulaatteja mukanaan kotimaahansa Iso-Britanniaan. Eloisat linnut saivat Euroopassa suosiota ja kysyntä kasvoi nopeasti. Myös lintujen vienti kaukaisesta Australiasta lisääntyi. Pitkä matka Eurooppaan oli kuitenkin vaivalloinen ja monet linnut kuolivat matkalla.

Eurooppa aloitteli omaa undulaattien kasvatustaan. Ensimmäisenä menestyksestä ilmoitettiin Ranskassa vuonna 1846. Pian sen jälkeen myös Antwerpenin eläintarha (1850) ja saksalainen yksityiskasvattaja (1855) palkittiin jälkeläisillä.

Vientikielto Australiassa – massakasvatus Euroopassa

Aluksi eurooppalainen kasvatus ei kuitenkaan kyennyt kattamaan kysyntää. Niinpä undulaatteja kuljetettiin lähes jokaisella Australiasta Eurooppaan lähteneellä laivalla. Vasta vuonna 1894 Australia lopetti tämän massaviennin asettamalla vientikiellon, joka on edelleen voimassa.

Samaan aikaan 1800-luvun lopulla undulaattikasvatus Euroopassa lisääntyi merkittävästi. Kun Australia asetti linnuille vientikiellon, Saksassa, Ranskassa ja Englannissa oli jo kaupallista massakasvatusta. 1900-luvun alussa undulaatit valloittivat lopulta myös Amerikan. Nykyään ne kuuluvat maailmanlaajuisesti suosituimpiin lemmikkilintuihin.

Hyödyllisimmät artikkelimme
5 min

Kanarialintu

Kanarialintu lukeutuu helppohoitoisiin lemmikkeihin. Se pitää itse itsestään huolta, kun sille tarjoaa kaikki tarpeelliset välineet. Näihin kuuluvat muun muassa kylpyamme, erikokoiset ja -paksuiset istumatangot sekä seepiansuomu. Toisinaan sulkainen ystäväsi tarvitsee kuitenkin apuasi.