Koiran valeraskaus

Käyttäytyykö koirasi ikään kuin se olisi tiineenä tai sillä olisi pentuja, vaikka näin ei ole? Syynä voi olla koiran valeraskaus. Mutta mistä narttukoiran valeraskauden tunnistaa? Ja kuinka voit auttaa koiraasi parhaiten?

Oireet: koiran valeraskauden merkit

Narttukoirien valeraskauteen (Lactatio falsa) liittyy osittain hyvin erilaisia oireita. Ne ilmenevät noin kolmesta kahteentoista viikkoa juoksun jälkeen ja voivat kestää useita viikkoja. Joillakin narttukoirilla ei ole lainkaan merkkejä valeraskaudesta, ja jotkut ovat hieman normaalia väsyneempiä.

Monet narttukoirat reagoivat ainoastaan nisien turvotuksella ja jopa maidontuotannolla. Joillakin narttukoirilla valeraskaus vaikuttaa myös käyttäytymiseen: ne rakentavat pesiä ja ovat hyvin omistautuneita. Narttu pitää leluja tai muita esineitä, kuten tohveleita, pentuinaan ja kuljettelee niitä, yleensä nukkumapaikkaansa. Lisäksi narttu puolustaa pentujaan osittain jopa aggressiivisesti omistajaltaan. Toiset narttukoirat ovat enemminkin masentuneita ja haluttomia, ja myös ruokahalu on usein huonompi.

Diagnoosi: kuinka koiran valeraskaus voidaan diagnosoida?

Juoksuun liittyvä ajallinen yhteys, tyypilliset oireet, omistajan antamat tiedot ja eläinlääkärin suorittama kliininen tutkimus antavat viitteitä narttukoiran valeraskaudesta. Useimmiten narttukoiran nisät ovat turvonneet, ja se voi jopa erittää maitoa.

Eläinlääkäri voi lisäksi selvittää ultraäänitutkimuksella tai röntgentutkimuksella, onko kyseessä todellinen tiineys. Toinen mahdollisuus on tutkia relaksiinin taso koiran verestä. Todellisessa tiineydessä relaksiinia voidaan havaita veressä noin 21.  päivästä alkaen. Jos kyse on valeraskaudesta, nartun verestä ei löydy relaksiinia.

Hoito: Kuinka koiran valeraskautta voi hoitaa?

Koiran valeraskauden asteesta riippuu, onko hoito tarpeen vai ei. Käynti eläinlääkärillä on yleensä tarpeen vain vakavissa tapauksissa. Jos valeraskauteen liittyy ainoastaan vähäisiä käyttäytymisen muutoksia, narttukoiran ajatukset on yleensä helppo ohjata muualle. Siivoa lelut ja koiran kantelemat esineet pois ja käy koiran kanssa useammin kävelylenkeillä.

Älä anna koirasi nuolla turvoksissa olevia nisiään, sillä se kiihdyttää maidontuotantoa. Jos et voi estää nuolemista, on t-paidan tai kaulurin pukemisesta usein apua. Älä myöskään yritä hoitaa nisiä itse viilentävillä voiteilla, lypsämisellä tai kylmillä kääreillä. Myös nämä toimenpiteet stimuloivat vain lisää maidon erittymistä.

Sitä vastoin hoito on tarpeen, jos valeraskaudesta aiheutuu nartulle voimakkaita käyttäytymisen muutoksia, kuten aggressiivisuutta tai nisien erittäin voimakasta turpoamista. Tällöin eläinlääkäri määrää koiralle lääkkeitä, jotka estävät prolaktiinin tuotantoa ja vähentävät siten oireita. Näitä valmisteita tulee antaa vielä kaksi päivää sen jälkeen, kun oireet ovat hävinneet, jotta ne eivät uusiutuisi.

Ennaltaehkäisy: miten voin välttää koiran valeraskauden?

Jos koira on kerran kärsinyt voimakkaasta valeraskaudesta, voit odottaa samanlaista kehitystä seuraavien juoksujen jälkeen. Tällöin kannattaa harkita nartun sterilointia. Sterilointia ei kuitenkaan tulisi suorittaa valeraskauden aikana vaan aina kiimakierron hormonaalisen lepovaiheen aikana.

Steriloinnin jälkeen narttukoira ei voi enää olla valeraskaana. Vaikeissa tapauksissa koiran sterilointi onkin hyödyllinen ennaltaehkäisevä toimenpide. Kysy tässä tapauksessa neuvoa eläinlääkäriltäsi.

Syyt: kuinka koiran valeraskaus syntyy?

Parittelun jälkeen progesteronihormoni ylläpitää narttukoiran tiineyttä, mutta astuttamattoman narttukoiran progesteronitaso laskee juoksun jälkeen. Koska progesteronitaso laskee myös juuri ennen koiranpentujen syntymistä, keho voi luulla syntymän lähestyvän, mikä saa prolaktiinitason nousemaan. Prolaktiini aiheuttaa maidon muodostumisen maitorauhasissa, jolloin syntyy valeraskaus.

Kaikki koirat eivät kuitenkaan kärsi valeraskaudesta juoksun jälkeen. Eläinlääkärit olettavat, että progesteronitason nopea putoaminen ja siitä johtuva korkea prolaktiinipitoisuus aiheuttavat koirilla valeraskauden. Lisäksi koirien herkkyys prolaktiinille näyttää vaihtelevan. Joillekin koirille riittää pieni prolaktiiniarvon nousu, kun taas toiset koirille tarvitsevat suurempia prolaktiiniarvoja tullakseen valeraskaiksi.

Lähde:
Barbara Kohn und Günter Schwarz, Praktikum der Hundeklinik, 12. Auflage (2018)