Mopsi

Vaikka mopsilla on lyhyt turkki, siitä irtoaa karvaa enemmän kuin muista roduista, joten sitä tulee harjata säännöllisesti. Tarkista ja puhdista silloin tällöin myös pienen nelijalkaisen ystäväsi silmät ja korvat. Lisäksi pään ja kasvojen ryppyjen tulee olla aina puhtaat ja kuivat. 

Näitä hoitotoimenpiteitä lukuun ottamatta mopsi on helppohoitoinen seuralainen. Se ei tarvitse paljon tilaa ja vaatii vähemmän liikuntaa kuin muut koirat. Se nukkuu paljon, sillä ei ole saalistusviettiä ja se on ihmiskeskeisen ja uskollisen luonteensa ansiosta helppo kasvattaa. 

Kuinka mopsi pysyy kunnossa?

Mopsin saalistusvietin puuttumisen vuoksi se tarvitsee ylimääräisen kutsun leikkiin. Pienen motivoinnin avulla se osoittautuu eläväksi ja leikkisäksi. Riittävällä liikunnalla voit estää mopsiasi muuttumasta apaattiseksi. Aktiivinen päiväohjelma, johon sisältyy kävelylenkkejä ja pieniä leikkejä, on lisäksi paras keino ehkäistä koirasi ylipainoa. 

Kenelle mopsi sopii?

Mopsi on ihanteellinen seuralainen perheille, pariskunnille, iäkkäille ja aloittelijoille. Se tuntee olonsa yhtä mukavaksi kaupunkiasunnossa kuin maaseudulla tilavassa talossa, johon kuuluu puutarha. Mopsi suhtautuu ihmisiin ja muihin eläimiin aina ystävällisesti ja avoimesti.

Mopsi ei ole energiapakkaus, joka riehuu päivin ja öin. Tästä huolimatta tämä pieni karvainen ystävä on leikkisä, eivätkä lyhyet jalat pysty hillitsemään sen liikkumisen iloa. 

Kaiken kaikkiaan mopsin liikkumisen tarve on melko kohtuullinen. Ja vaikka sitä ei uskoisikaan: tämä kompakti nelijalkainen ystävä osoittaa mopsimaista lystikkyyttään jopa esteradoilla, taitoleikeissä tai seuralaisena lyhyillä pyöräretkillä. 

Nykyään mopsien kasvattajat ovat sitoutuneet terveiden ja kestävien koirien kasvattamiseen ja käyttävät siihen paljon energiaa. Siitä huolimatta rotu kamppailee edelleen rotukohtaisten sairauksien kanssa, ja siksi eläinsuojelijat luokittelevat niiden kasvatuksen kärsimystä tuottavaksi jalostukseksi. 

Monet sairaudet johtuvat mopsin liikakasvatuksesta, sillä se on haluttu muotikoira, jolla on litteä kuono ja syvät rypyt: 

• Tämän ”kauneusihanteen” seuraukset aiheuttavat joillekin rodun edustajille edelleen hengitysvaikeuksia. Lyhyt kuono kaventaa ilmakanavaa. 
• Mopsin kuuluisa kuorsaus johtuu usein liian pitkästä pehmeästä suulaesta. 
• Silmät, joiden piti vielä muutama vuosi sitten olla ulkonevat, kärsivät usein sarveiskalvon tulehduksista ja haavaumista. 
• Nykyiset jalostuspyrkimykset ja rotumääritelmän muutos vuonna 2010 antavat aihetta toivoa, että näiden sairauksien määrä vähenee tulevina vuosina. 

FCI:n rotumääritelmän mukaan mopsia pidetään englantilaisena koirarotuna. Sen juuret ovat kuitenkin Kiinassa. Mopsi jalostettiin siellä yli 2 000 vuotta sitten doggia muistuttavista koirista, ja se kuuluu FCI:n mukaan molossikoirien ryhmään. 

Kiinassa mopsien pitämistä pidettiin etuoikeutena ja itse eläimiä ”keisarin koirina” – vain keisari sai omistaa ja koskettaa niitä. Monarkkien suosikkeina mopsit nauttivat ylellisestä elämästä, jota usein suojeli henkivartija. Ne päätyivät porvarien käsiin vain silloin, kun ne eivät soveltuneet jatkojalostukseen – mutta silloinkin keisarillisten koirien hinta oli korkea. 

Voittokulku Euroopassa

Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian mukana mopsi saapui Hollantiin noin vuonna 1500 ja valloitti sieltä eurooppalaiset aatelistalot. Aateliston merkityksen vähetessä myös mopsit jäivät yhä enemmän ja enemmän unohduksiin. 

Brittiläisten kasvattajien ponnistelujen ansiosta tämä minikoirarotu ei kuitenkaan ole kuollut sukupuuttoon. Vuoden 1900 tienoilla mopsit palasivat Isoon-Britanniaan ja levisivät pian menestyksekkäästi ympäri maailmaa.