© EmotionPhoto
Jotta voi päättää, kumpi ratsastustyyleistä, englantilainen vai lännenratsastus, on itselle oikea, pitää ensin oppia näiden kahden tyylin erot.
Englantilaisessa ratsastustyylissä ratsastaja kontrolloi hevosta koko ajan. Ratsastaja on niin sanotusti nojaavassa asennossa, mikä tarkoittaa sitä, että hänellä on pieni kontakti hevosen suuhun koko ajan. Sanotaan, että hevonen „seisoo avuilla“. Englantilaistyylinen ratsastaja on pääsääntöisesti kiinnostunut hevosen estetiikasta ja karismasta. Tähän kuuluvat nojaamisen lisäksi hevosen suoristaminen, kokoontuminen, hevosen päästäminen vapaalle, ja keinuvat rytmipuhtaat askellukset. Ratsastaja onnistuu näissä käyttämällä pakaroita, reisiä ja ohjia. Englantilainen ratsastaminen on raskasta puuhaa ja tuo ratsastajalle hien pintaan.
© horsemen / stock.adobe.com
Perus askellajit, eli käynti, ravi ja laukka, ratsastetaan eri intensiteeteillä. Esimerkiksi raviaskellus voidaan jakaa kevennettyyn raviin, keskiraviin sekä erityisen nopeaan raviin. Perusaskellusten lisäksi on olemassa Piaffe ja Passage eli liitoravi. Piaffe on mahtipontinen ja voimakas ravi, jossa hevonen käytännössä ravaa paikallaan, nostellen jalkojaan. Liitoravi ratsastetaan kuten Piaffe, mutta siinä liikutaan hitaasti eteenpäin. Piaffe ja liitoravi eivät ole keskivertoratsastajien hommaa. Näitä askellajeja näkee vasta vaikean tason turnauksissa ja Grand Prix -kilpailussa, joka on kouluratsastuksen korkein kilpailu. Tärkeimmät lajit englantilaisessa ratsastamisessa ovat kouluratsastus, esteratsastus ja kestävyysratsastus.
Lännenratsastus perustuu filosofiaan: tee hevoselle ei-toivottu vaikeaksi ja toivottu helpoksi. Tätä seuraa koulutusmetodi, jossa hevonen oppii reagoimaan kevyemmin. Hyvin koulutettu lännenhevonen tottelee kevyttä reisien puristusta ja sitä voidaan ratsastaa yhdellä kädellä ja löysillä ohjilla.
© beatrix kido / stock.adobe.com
Lännenratsastuksen erikoisuus on Jog eli hölkkä: hidas ja mukava ravi. Länkkäreiden piti usein toimia laajoilla alueilla. On ymmärrettävää, että hän vältti pakaroidensa väsyvän keinuvan ravin tahdissa ja istui mieluummin hevosen selässä miellyttävän ja mukavan ravin kyydissä. Nykyäänkin Jog ja yksikätinen ratsastus ovat vapaa-ajan ratsastajien suosiossa. Ja miksipä ei, onhan se rentoa ja mukavaa.
Lännenratsastus on tunnettua myös ratsastusturnauksista. Etenkin Reining on tunnettu laji ja se nähdäänkin myös seuraavissa olympialaisissa. Reiningille tyypillisiä ovat nopeat käännökset eli Spinit, nopeat laukkaympyrät ja monimetriset liukupysähdykset löysillä ohjilla. Toinen spektaakkelinen laji on Cutting eli nautojen kiinniottaminen. Vähemmän tunnettuja lajeja ovat Pleasure, Trail ja Horsemanship. Esteratsastus ei kuulu lännenratsastukseen, eikä lännensatula sovi esteiden hyppimiseen. Mikä lännenratsastuksessa näyttää helpolta ja rennolta, on pitkän ja johdonmukaisen koulutuksen tulos.
Kun tyylilajien erot ovat tuttuja, pitää miettiä omia mieltymyksiä. Haluanko ratsastaa suurella hevosella, mikä on yleistä englantilaisessa ratsastuksessa, vai pienemmällä, käytännöllisemmällä lännenhevosella. Tarvitsenko hevoseen jatkuvan kontaktin, vai onko minulle mieleisempää ratsastaa löysillä ohjilla pelloilla ja niityillä? Haluanko käydä matkoilla turnausmielessä? Mikäli kyllä, tekeekö minuun vaikutuksen elegantti englantilainen ratsastus vai lännenturnausten vauhti? Käy tutustumassa sekä englantilaiseen, että lännenratsastustalliin, juttele ihmisten kanssa ja katso erilaisia ratsastustunteja.
Lopulta ratsastaminen on kuitenkin elämäntapakysymys. Englantilaista ratsastusta ympäröi täysin erilainen ilmapiiri kuin lännenratsastusta. Jos etsit seikkailua ja villin lännen romantiikkaa nuotion äärellä, on sinulle varmasti lännenratsastus parempi vaihtoehto kuin englantilainen ratsastus. Englantilainen on tyyliltään selvästi hienostuneempi ratsastustapa.
Zooplus -verkkokaupasta löydät kaiken hevosellesi, kuten esimerkiksi hevosen ruokaa kuivikkeita ja muita hevostarvikkeita.
